Makkaraprinsessa mätsärissä

Eilen kävimme Ruskan kanssa mätsärissä harjoittelemassa näyttelyssä oloa. Ruskasta ei ole tulossa näyttelykoiraa, enkä ihan heti näe näyttelykärpäsen purevan isäntäväkeäkään, mutta haluamme kyllä ennemmin kuin myöhemmin käydä hakemassa Ruskalle sen H:n (korkealla ovat tavoitteet ;). Ja hyvää hermotreeniä taas tämäkin, varsinkin ihmisille.

Kamera jäi valitettavasti kotiin, mutta mätsäristä voisi tiivistää seuraavia tunnelmia. Ruska oli aluksi niin täpinöissään, ettei mistään oikein meinannut tulla mitään. Istuimme hallissa odottelemaan kehän laidalle muutaman metrin päähän muista koirista, ja siinä Ruska malttoi jo makoillakin, tosin reppana läähätti ja sydän hakkasi intojännityksestä koko ajan. Ensimmäinen kierros kehässä meni vähän niin ja  näin, laukka tuntuu olevan ravia luontaisempi askellaji ja seuraaminen on sellaista krokotiilin tyylistä, kita auki hypähdellen. Ja paikallaan seisominen vasta hankalaa olikin, Ruska kuuliaisesti pisti takapuolen maahan paikallaan ollessaan, sitähän hänelle on opetettu :)

Toinen kierros menikin sitten jo paremmin, neiti tajusi suurin piirtein, mistä on kyse, otti normaalin 'jee, nyt on mun vuoro' -asenteensa ja ravaili ihan mallikelpoisesti kehässä. Takapuoli meni kyllä edelleen maahan aina, kun piti seisoa, mutta ei siitä oikein voinut olla pahoillaan :) Isäntä oli handlerina, ja emäntä oli paha poliisi, joka ennen mätsäriä leikkasi kynnet, suihkutteli suurimmat kurat turkista ja niin edelleen.

Lopputuloksena Ruska oli ryhmänsä neljäs isojen aikuisten sarjassa, eli ilmeisesti sijoituksella 4.-8., jos oikein tulkitsin. Ehkä. Saimme ruusukkeen ja namipalkintoja. Meidän bravuuri olikin paikalla järjestetty makkarakisa, makkaroilla höystetty temppurata, jonka Ruska voitti kirkkaasti ja sai vielä toisen ruusukkeen ja namipussin palkinnoksi - tästä voitosta olimme erityisen ylpeitä :D

Makkarakisa vielä tuoreena mielessä...

...kunnes muistettiin, että näyttelyssä on TYLSÄÄ!